3. Filmitilan putsaus

Takakanteen liittyvät osat näyttää olevan pahimmassa kunnossa. Painelevy oli jopa liimautunut kiinni pohjalevyyn, kun Light Shielding Sheet levy oli joskus "sulanut" niiden väliin.

Seuraava operaatio on painelevyn (Pressure Plate) 120-filmin puolen ja painelevyn alla olevan jousitetun pohjalevyn (Pressure Plate Base) putsaus.

Kuva 10:ssä Press Plate (painelevy) ja Pressure Plate Base (pohjalevy), sekä niiden pinnoissa olevat jäämät Light Shielding Sheet levystä. Levyjen materiaali on mahdollisesti alumiinia, jossa ehkä kiiltävä eloksointi. Maalilta se ei oikein vaikuta.

Kokeiltu painelevyn 120-puolen pintaan:

• Liotus kuumassa vedessä missä hieman astianpesuainetta
• Isopropyylialkoholilla ja pumpulipuikolla hankaamalla

Tulos: Osa kuvan töhnästä lähti ja levy tuntuu nyt sileältä käteen, mutta noi himmeät alueet on edelleen himmeitä.
220-puoli on kauttaaltaan kiiltävä ja siisti. Oliskohan tuollaiseen 220-pintaan mahdollisuuksia. Mitä eloksoidulle pinnalle uskaltaa tehdä?

Mieleen tulevia puhdistusmahdollisuuksia:

1. Jokin muu liuotin (sytkäribensa, tinneri …)
2. "PutkiReiskalla" tai astianpesukoneessa jossa emäksisyys poistaa kappaleen pinnalta epäpuhtaudet (Natriumhydroksidia).
   Jos levyjen pinta on eloksoitu, niin nää kyllä poistaa senkin. Ja lopulta alumiininkin.
3. Auton maalipinnan killotustahna tai lasilinssien hionta-aine

Tällaisia yleisiä suosituksia puhdistusaineista:

Pohjalevyn peittävä kerros vaikuttaa melko paksulta. Kynnellä rapsutellen sain 4 ruuvinreijän paikkaa näkyviin. Aine tuntuu melko pehmeältä ja hieman kumimaiselta. Reikiin jäi vielä jokin kalvo, joten ruuvien päät ei vielä näy.
Ruuvit aukaisemamalla pohjalevy irtoaa jousistaan, jolloin sen putsaus erillisenä on helpompaa. (Huom. kävi ilmi ”ruuvien olevankin niittejä”)

Jos pinta on eloksoitua alumiinia, niin tällainen ohje tuli vastaan:

Anodisoidun alumiinin puhdistus

Pinnat puhdistetaan saippualla jonka PH on 6-8. Tuotteet eivät saa sisältää klooria. Mietoa ammoniakkiliuosta voidaan käyttää varoen. Pinnat huuhdeltava runsaalla vedellä.
Vaikeissa tahroissa kuten esimerkiksi kuivunut öljy, Tectyl, liimajäämät jne. voidaan käyttää sekä vesiohenteisia liuottimia (alkoholi, asetoni jne.) samoin kuin bensiiniä, tinneriä, petrolia, tärpättiä jne.
Puhdistuksen jälkeen on suositeltavaa viimeistellä pinta vahalla (mehiläisvaha/denaturoitu alkoholi) tai erilaisilla spray-tuotteilla. Yhdistettyjä puhdistus- ja vahatuotteita voidaan myös käyttää. Vaha jättää pinnalle suojaavan kalvon, joka helpottaa puhdistamista jatkossa. Lisäksi se antaa himmeän, silkkisen ulkonäön.

3.1 Pohjalevyn putsailua

Pohjalevyn putsauksesta pääsinkin loppujen lopuksi vähällä. Kyseessä olikin kalvo, jossa on ollut kumimainen kerros päällä ja kalvo liimattuna pohjalevyyn.
Se lähti, kun alkuun pääsi, nätisti irti liimauksestaan. Mutta tota mustaa jauhetta rapisi kaikkialle ja se jäi myös sormiin kiinni. Kalvon pintamateriaali oli siis mennyt pilalle ja olisi aiheuttanut pikkuhiljaa myös kameran filmikammion sekä objektiivin sisäosien lisäpölyyntymisen.

Huoltomanuaalin räjäytyskuvasta katsellen pohjalevyn kiinnitys näytti ruuvein tehdyltä, mutta kaikissa reijissä näkyvät osat onkin niittejä. Takakantta ei sitten noin vaan puretakaan.
Kun huoltomanuaalista viitsii katsoa osaluetteloa, niin rivet (niitti) siellä kyllä lukeekin.

Seuraava pähkäilyn aihe onkin, mitä tuon kalvon ja mustan jauheen tilalle.
Kun pohjalevyn lyhyillä sivuilla on pitimet, joiden varassa painelevy pysyy kiinni, niin yksi kriteeri kalvon korvaajan paksuudelle saadaan siitä: Painelevyn tulee istua tiukasti noissa pitimissä.
Huoltomanuaali nimeää ton kalvon "Light shielding sheet":ksi. Onkohan siinä tarkoitus viitata keveään suojaukseen levyjen välissä vai valo-suojaukseen?
Jälkimmäisessä tapauksessa mä en ymmärrä miltä valolta on tarkoitus suojautua. Vai suojataanko sillä vain kiiltävät niittien päät, jotka saattavat heijastella filmin läpi pääsevässä valossa. Mutta kun nekään eivät saa suoraa valoa, kun painelevy on niiden päällä.

3.2 Painelevyn putsailua

Aluksi pesin painelevyn astianpesuaineella ja pyyhin lopuksi isopropyylialkoholilla mahdolliset öljyjäämät.

Se mikä painelevyn pinnassa näkyy (Kuva 12), ei tunnu sormissa. Ongelma taitaa olla siis lähinnä esteettinen laatuaan. Mutta en pistäisi pahakseni vaikka levystä tulisi kuin uusi.

Liotin levyä astianpesuainevedessä vielä yön yli ja aamulla hieroin hieman enemmän tiskirätillä. Olisiko siitä jäänyt muutama naarmukin pintaan, vai oliko ne jo aiemmin.

Jos painelevyn pinnassa oleva himerrys on kumijäämiä, niin lakkabensiinillä (tärpätillä) sitten vaan kokeilemaan. Se näytti irtoavan osittain myös kynnellä rapsuttamalla.

En kuitenkaan ehtinyt lakkabensiiniä käyttää, kun mieleen tuli kokeilla ihan vaan pyyhekumilla hankausta. Tuloshan näyttää hyvältä:

Painelevy on nyt hyvä. Muutaman naarmun siihen sain ehkä tehtyä, mutta tuskin noilla on mitään vaikutusta.

3.3 Irti revityn kalvon korvike

"Light shielding sheet" osa on korvattava jollain, jonka paksuus on riittävä nostamaan painelevyn sen verran eroon pohjalevystä, että pohjalevyn "kynnet" (räjäytyskuvassa "fixture") ei nouse painelevyn tasolle (eikä pääse raapimaan filmin takapintaa).
Tämän osan alkuperäinen merkitys on jäänyt himäräksi, mutta jokin levy siinä on oltava, jotta filmi asettuu tarkasti painelevyä vasten.

Päätin kokeilla tehdä sen mustasta kartongista jonka paksuus on riittävä:

Kartonki tuntuu toimivan hyvin korvikkeena: Painelevy asettuu jämäkästi "kynsien" väliin, eikä kynnet kohota filmiä.

En liimaa uutta "Light shielding sheet" levyä kiinni, kun se pysyy tuolla välissä ilmankin. Haittapuoli tästä tulisi, jos joutuisi kääntämään painelevyn ulkona ja tuulessa (merellä veneessä): Levy lähtee tuulen mukaan. Mutta tuskin tarvii kääntää, ainakaan jos 220-filmin saantimahdollisuudet säilyy nykyisellä tasolla (sitä ei enää valmisteta).